Mymethod Oy
                            - Ratkaisukeskeistä yksilö- ja pariterapiaa                                                   sekä tavoitekeskeistä yritysvalmennusta -

BLOGI

Onko unelmilla parasta ennen -päiväys? 

6.3.2025

Muistatko tarinan tinamiehestä Ihmemaa Ozissa?

Tinamies oli aikanaan ollut tavallinen puunhakkaaja, mutta ilkeä Lännen noita oli langettanut kirouksen, jonka seurauksena hän muuttui kokonaan peltiseksi. Vaikka hänen kehonsa oli kestävä ja voimakas, hän koki olevansa vajavainen – ilman sydäntä hän ei uskonut voivansa tuntea rakkautta tai olla todella inhimillinen. Variksenpelätin puolestaan seisoi pellolla vahtimassa viljaa, mutta hän ei uskonut olevansa muuta kuin olkien täyttämä hahmo. Koska häneltä puuttui aivot, hän koki olevansa tyhmä, eikä kukaan ottanut häntä vakavasti. Hän unelmoi viisaudesta ja ymmärryksestä, joiden avulla hän voisi olla hyödyllinen ja arvostettu. Leijona taas, metsän kuninkaana, vaikutti pelottomalta ja mahtavalta, mutta hänen sisällään kyti pelko – hän tunsi itsensä pelkuriksi eikä uskonut olevansa oikeasti urhea. Hän haaveili rohkeudesta, jotta voisi olla se, joksi hänet oli tarkoitettu. 

Miksi unelmointi on tärkeää? 

Unelmointi ei ole vain haaveilua – se on mielen hyvinvoinnin polttoainetta. Se ruokkii luovuutta, motivaatiota ja optimismia, ja sillä on merkittäviä psykologisia hyötyjä. Kun kuvittelemme parempaa tulevaisuutta, aivomme alkavat jo valmistautua sen toteuttamiseen. Aivojen näkökulmasta unelmointi ei ole pelkkää passiivista ajatuksen virtaa – se aktivoi samoja hermoverkkoja kuin todelliset kokemukset. Tämä tarkoittaa, että kun unelmoimme jostakin, aivomme harjoittelevat sen toteuttamista jo ennen ensimmäistä konkreettista askelta. Unelmointi myös lisää aivojen välittäjäaineiden tuotantoa, mikä tekee siitä luonnollisen mielialan kohottajan. Tämä selittää, miksi unelmointi tuo iloa ja auttaa jaksamaan arjessa. Mutta toisaalta, masentunut mieli ei unelmoi, koska välittäjäainetasot ovat alhaalla ja tulevaisuus näyttäytyy harmaana. Siksi unelmointi voi olla myös yksi askel kohti mielen hyvinvoinnin vahvistamista. 

Miksi unelmien sanoittaminen ääneen on tärkeää? 

Monet suuret muutokset alkavat siitä hetkestä, kun unelma puetaan sanoiksi. Kun kerrot unelmastasi ääneen, teet siitä konkreettisen – ja otat askeleen sen toteuttamista kohti. Sanoittaminen ei ole vain itsensä motivoimista, vaan myös tapa rakentaa ympärilleen tukea ja mahdollisuuksia. Kun puhut unelmistasi, joku voi tarjota sinulle uuden näkökulman, verkoston tai jopa suoran avun niiden toteuttamiseen. Unelmien jakaminen voi myös auttaa jäsentämään omia tavoitteita. Joskus sanotamme unelman ääneen ja tajuamme, että se ei ehkä ollutkaan se, mitä oikeasti haluamme – ja sekin on arvokas oivallus.  

Entä jos unelmat eivät toteudu? 

Elämään kuuluu myös se, että kaikki unelmat eivät käy toteen. Unelmointi on riskinottoa – kun uskallamme haaveilla, uskallamme myös altistua pettymyksille. Mutta pettymysten pelko ei saisi estää meitä unelmoimasta. Joskus unelma ei toteudu, mutta vie meidät suuntaan, josta löytyy jotain vielä parempaa. Pettymykset voivat myös opettaa joustavuutta, uuden suunnan löytämistä ja sitä, että matka on usein yhtä merkityksellinen kuin päämäärä. 

Unelmilla ei ole parasta ennen -päiväystä Liian usein ajattelemme, että tietyt haaveet pitäisi saavuttaa tiettyyn ikään mennessä tai että ”nyt on liian myöhäistä aloittaa”. Mutta totuus on, ettei unelmat vanhene – vain usko niihin voi heikentyä. Mistä sinä unelmoit juuri nyt? Anna itsellesi lupa haaveilla – se on ensimmäinen askel kohti jotain uutta❤️.Ehkä myös sinun unelmasi ei olekaan saavuttamattomissa. Ehkä sinulla on jo kaikki tarvittava, mutta et ole vielä huomannut sitä. 

Ja niin, miten tinamiehen kävi? Tinamies, variksenpelätin ja leijona kohtasivat matkallaan Dorothyn, pienen tytön, joka halusi palata kotiin Kansasiin. Yhdessä he lähtivät Smaragdikaupunkiin pyytämään viisasta Ozin velhoa täyttämään toiveensa. Matkan varrella he kohtasivat haasteita, vaaroja ja esteitä, mutta samalla he alkoivat huomaamattaan osoittaa juuri niitä ominaisuuksia, joista he unelmoivat. Tinamies oli hellä ja huolehtivainen, variksenpelätin nokkela ja oivaltava, Leijona puolestaan asetti itsensä vaaraan suojellakseen ystäviään. Ja lopulta, kun he pääsivät Ozin velhon luo, hän paljasti suuren oivalluksen -kaikki, mistä he unelmoivat, oli ollut heissä koko ajan.


Happiness is a choice. Or is it?

18.10.2024

Sisustustaulun teksti ärsyttää. Onko onnellisuus vain valintakysymys? Ehkä on, ehkä ei, mutta tätä täytyy tutkia tarkemmin.

Onnellisuusprofessori Markku Ojasen (2018) mukaan onnellisuus voi olla tunneonnea, joka vastaa esimerkiksi kysymykseen, oletko onnellinen juuri tällä hetkellä. Eli onnellisuus on tulkintaa tunteista ja silloin onnellisuudella voisi olla synonyymejä kuten ilo, positiivisuus ja kiitollisuus. Ojasen mukaan tunneonnen lisäksi onnellisuus on tyytyväisyysonnea, joka puolestaan kertoo, onko tähänastinen elämäsi ollut tyydyttävää, onnellista. Ja karkeasti voidaan sanoa, että tähän tyytyväisyysonneen ja omaan subjektiiviseen kokemukseen elämänlaadusta pohjautuu syy sille, miksi me suomalaiset olemme seitsemättä kertaa peräkkäin maailman onnellisin maa (World Happiness Report 2024).

Subjektiivinen kokemus onnesta on perusteena myös sille, miksi mielenterveysongelmista kärsivät henkilöt pystyvät kokemaan onnellisuutta. Tai äärimmäistä köyhyyttä ja puutetta kokevat. Itse asiassa World Happiness Report perustuu piskuisen Himalajan rinteillä sijaitsevan Bhutanin onnellisuusindeksiin 1970-luvulta, jossa on keskeistä se, että vältetään vertailua ja ollaan tyytyväisiä siihen mitä meillä on tässä ja nyt.  Lisäksi onnellisuutta edistää taito selviytyä traumoista ja vastoinkäymisistä (vrt.resilienssi) (Lyubomirsky 2008).

Ojanen että onnellisuusfilosofi Martela (2016) tuovat onnellisuuden käsitteeseen myös elämän merkityksellisyyden ja mielekkyyden kokemuksen.  Martelan mukaan jopa onnellisuutta enemmän ihmisen tulisi tavoitella merkityksellisyyttä ja tehdä itsestään merkityksellinen muille. Toisaalta Ojasen mukaan onnellisuuden näkeminen asennekysymyksenä on ongelmallista, koska 40–50 % (eri lähteitten mukaan jopa enemmän) onnellisuudestamme tulee jo geenien mukana.

Voiko onnellisuutta siis opetella? Tähän Ojanen sanoo, että kyllä voi, jos onnellisuuden käsitteeseen lisätään tunne- ja tyytyväisyysonnen lisäksi mielenrauha eli ne meidän omat keinomme tyynnyttää mieli ja tehdä itselle hyvää.

Sisustustaulu - Happiness is a choice - saa rinnalleen kaksi uutta taulua. Toisessa lukee Carpe Diem ja toisessa.. Niin mitä sinun taulussasi lukee?

 


Tylsyyden paradoksi

18.3.2024

Tehdään yhdessä mielikuvaharjoittelu. Sulje silmäsi, ajattele lapsuuden kesää ja mökkimatkaa, sitä loputonta maantietä ja puiden latvoja. Valkoinen Ford Escort 2.0 Turbo vuosimallia 1972 kiitää kesäaamussa. Autossa tuoksuu siltä alkuperäiseltä Wunderbaumilta. Mäntykö se oli? Takapenkillä istuu, ilman turvavyötä tietenkin  (käyttöpakko tuli takaistuimella voimaan vasta 1987), täydellisen kyllästynyt lapsi. Lapsi kysyi varmaan sata kertaa 'Koska me ollaan perillä?' Auton C-kasettimankka pyöritti Finnhitsejä ja Kirkan Varrella virran soi jatkuvalla toistolla. 'Varrella virran, varrella virran, on vesi lämmin, uimaan vaan, varrella virran.' Lapsi oli vain hetken normaalissa istuma-asennossa, sillä lähes koko matka sujui mitä erilaisimmissa, jopa akrobaattisissa, asennoissa.  Lapsi löhösi vatsallaan, kyljellään ja selällään, kurotteli varpaita kattoon sekä sivu-  että takaikkunaan. Nykypäivänä puhuttaisiin kuljettajan häirinnästä, tai ainakin jotain sinnepäin, sillä kilpailun nimi oli: Yltääkö varpaat kuskin päähän? Aku Ankat ja Nakke Nakuttajat auttoivat hetken, lapsi luki jopa inhokkia Keiju K. Kojoottia ja Maantiekiitäjiä. Höyryhengittämällä sai piirrettyä psykedeelisiä kuvioita sivulasiin, mutta siltikään matka ei edennyt, vaan oli äärimmäisen, infernaalisen (sivistyssanakirjan mukaan pirullisen), tylsää.

Palataan nykypäivään. Milloin olet viimeksi katsonut tylsän elokuvan loppuun? Tai milloin olet viimeksi katsonut tylsää elokuvaa ilman, että samaan aikaan selailet sosiaalista mediaa älylaitteella? Ajatusleikin ydin on se, että milloin olet oikeasti kokenut tylsyyttä? Enkä tarkoita sitä arjen rutiinien täyttämää tylsyyttä töihin-kauppaan-kotiin-harrastuksiin -tylsyyttä, vaan sitä pitkäpiimäistä joutenoloa ja mitäänsanomatonta ikkunasta tuijottelua tai kannonnokassa istuskelua, jota Toohey (2010) kuvaa kirjassaan eksistentiaaliseksi tylsyydeksi. Sitä edellä mainittua lapsuuden loputonta mökkimatkaa.

Koemme usein paradoksaalista tylsyyttä eli tuntuu tylsältä, mutta itse asiassa samaan aikaan älylaitteista tulvii jatkuvalla syötöllä erilaisia ärsykkeitä, eivätkä meidän aivomme ole oikeasti tylsistyneessä tilassa. Nykypäivänä ei edes yksi ruutu tai media riitä, vaan arkemme täyttyy useista erilaisista lähteistä (Global Digital Report 2024). Ja kyllä, internetistä ja sosiaalisesta mediasta on tutkitusti hyötyä, johon tässä ei oteta kantaa, vaan siihen, jos työ- tai koulupäivän aikana aivomme kuormittuvat informaatiotulvasta, niin jatkuuko sama tulva myös vapaa-ajalla? Milloin irrotat sisäisen virtapistokkeesi verkosta? Nykypäivänä ihmetellään unta, sen määrää ja laatua, enemmän kuin koskaan ennen, mutta miten noin kahdeksan tuntia (Terve Suomi- tutkimus 2023) voi palauttaa ja ‘rebootata’ kaiken, jos 16 tuntia vuorokaudessa eletään jatkuvassa informaatiosodassa? Tylsyyden vaikutus luovuuteen ei synny mitenkään taikaiskusta, vaan siitä, että aivoilla on tilaa jollekin uudelle, kun irrotetaan virtapistoke yltäkylläisyyden teknologiasta.

Palataan siis perimäiseen kysymykseen, milloin olet kokenut tylsyyttä?

Olen mielelläni mukana elämän oivalluksissasi, vaikka matkalla kohti sitä oikeasti tylsempää eli levollisempaa arkea.


Lähteenä tässä tekstissä on käytetty: https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/infernaalinen, Kirka Varrella virran. LyricFind. Alkuperäiset lauluntekijät: Albert Louis Hammond / Mike Hazlewood, Peter Tooheyn kirjaa Boredom: A lively History (2010), Juha T. Hakalan Tylsyyden ylistys (2018) sekä THL:n (2023) että Global Digital Report:n (2024) tilastoja.

 

Uudenvuodenlupaukset - Ikuisesti toteutumattomia toiveita?

1.1.2024

Teetkö aina uudenvuodenlupauksen? Huomaatko hetken kuluttua, että hupsis, palasit entiseen.

Käyttäytymisen muutosta voidaan tarkastella erilaisilla muutos- ja motivaatioteorioilla (lähtien 1940-luvulta kaikkien tuntemasta Maslow:n tarvehierarkiasta), mutta entä jos tarkasteltaisiin uudenvuodenlupausta eli toivetta muutokseen vahvuuksien valossa?

Kirjoita paperille 3 asiaa, joissa olet hyvä tai jonka tekemisestä nautit tai mikä sinussa on parasta jonkun läheisen mielestä.

Tarkastele nyt uudenvuodenlupausta uudelleen vahvuuksiesi valossa. Pitäisikö lupausta muuttaa tai tarkentaa tai vaatiiko lupaus ensin pieniä etappeja tai osatavoitteita toteutuakseen? 

Pohdi samalla oletko itse asiassa tehnyt jo jotain asioita uudenvuodenlupauksen saavuttamiseksi, ja kuka tai ketkä voisivat auttaa sinua lupauksen toteutumisessa? 

Ja kyllä, repsahdukset kuuluvat elämään (jokainen repsahdus sisältää onnistumisen jyvän), mutta keskittymällä omiin vahvuuksiin lisäät onnistumisen kokemuksia sekä voimavaroja. Yleensä se, mihin keskittyy, vahvistuu.

Autan sinua askeleissa kohti muutosta, uudenvuodenlupausta. Lisäksi autan mielelläni sinua tunnistamaan vahvuuksiasi, voimme muun muassa yhdessä täyttää ja pohtia VIA-instituutin nettisivuilta  https://www.viacharacter.org/ löytyvän maksuttoman Luonteenvahvuudet-testin tuloksia (testihän on aina testi, johon tulee suhtautua kriittisesti). Oheisesta sivupalkista löydät ajanvaraus- että yhteydenottotiedot.

Lempeää uutta vuotta 2024, olisi kiva kuulla sinusta pian!

Ja niin, lähteinä tähän tekstiin on käytetty muun muassa artikkeleita: Azañedo ym. 2021. (Character Strengths Predict Subjective Well-Being, Psychological Well-Being, and Psychopathological Symptoms, Over and Above Functional Social Support Front), Koltko-Rivera 2006 (Self-Transcendence and Opportunities for Theory, Research, and Unification), Maslow, 1943 (Theory of Human Motivation), Peterson ym. 2004 (Character Strengths and Virtues: A Handbook and Classification) ja Prochaska ja Diclemente 1982 (Transtheoretical Therapy: Towards a More Integrative Model of Change).